torstai 5. lokakuuta 2017

Hei hei Lande ♥

Ei ollut epäilystäkään, että tämä hetki tulee vastaan... Lande ontui jalkaansa/jalkojaan vähän väliä. Välillä oli ok, välillä ei. Se alkoi kavion halkeamalla, joka tapahtui tammikuussa ja alkoi parantua vasta lähempänä kesää. Kesällä piti päästä valmennukseen Landella, mutta se alkoi ontumaan jalkaansa. Se kävi muutaman tunnin oli ok, mutta se alamäki silti alkoi.


Kyselin tallin omistajalta yksi päivä tallivuoroja jne. Samalla kysyin Landesta, että onko ok, onko käynyt tunneilla jne. Omistaja kertoi, että Lande on nyt kuvattu ja selvisi, että se ei enää kestä kovaa käyttöä. Lande pääsee siis näillä näkymin Vehmersalmelle tai Tuusniemelle viettämään "sairaseläkepäivä". Onneksi Landella on mahdollisuus kuitenkin elää vielä hyvää elämää ja päästä kevyeeseen käyttöön. Ihanaa kuitenkin, että se ei lähde vihreille laitumille, kuten itse jo säikähdin.


Nyt sitten Blondin lisäksi alan näillä näkymin ratsastamaan Oskua. Osku on ennen ollut Koivusaaressa, mutta sitten se lähti ylläpitoon ja tuli takaisin jokin aika sitten. Osku ei hirveämmin tunneilla käy, joten tallin omistaja etsii sille liikuttajaa. Nyt kun Lande lähtee, voin hyvin Blondin lisäksi ratsastaa Oskulla. Pitää vaan alkaa käymään paljon enemmän tunneilla ja valmennuksissa, sillä kumpikaan hevosista ei ole samanlainen, kun Lande.

Mutta enivei, on aika sanoa Landelle heipat jo nyt täältä blogin kautta ja toivottaa ihanaa sairaseläkettä toiseen kotiin! ♥

perjantai 22. syyskuuta 2017

Uudet tavoitteet

Lueskelin minun ja Blondin tavotteita, joita asetin kun aloin vuokraaman Blondia. Tästä onkin jo yli 1,5 vuotta. Tavotteita ei ollut kummoisia, odotin itse paljon enemmän. Tutkailinkin sitten alkutaipaleen valmennuksien postauksia, joten nyt käydään läpi mitä tavotteita ollaan saatu tavoitettua. Kirjoitan erilliseen postaukseen sitten uusia tavotteita.

Blondi ja minä ekassa valmenuksessa huhtikuussa 2016.
1. Laukata Blondilla.
 Tavoite suoritettu.

Ekat laukat nostettiin muistaakseni kolmannella tai neljännellä kerralla. Laukkasin aina vain yhden pätkän toiseen suuntaan, ja palkitsin ponin. Alettiin etenemään ja totuin istumaan jotenkin Blondin laukassa. Kohta päästiinkin jo harjoittelemaan laukkaympyrää ja kuinka siinä pysytään.

Minä ja Blondi heinäkuussa 2016.

2. Tavoite päästä valmennuksiin.
Tavoite suoritettu.

Eka valmennus meillä oli huhtikuun lopulla. Siellä saatiinkin sitten tehtäväksi harjoitella ulko-ohjan tuntumalla pitämistä ja laukan harjoittelua ympyrällä. Ulko-ohjan ongelma korjaantui helposti, nykyään se ei enää ole ongelma. Laukan harjoittelu ympyrällä on voimassa vielä, mutta tamma osaa jo jotenkin!
Minä ja Blondi Vuokon valmennuksessa toukokuussa 2016.

3. Tavoite päästä eteenpäin laukassa ja muutenkin ylipäätään ratsastuksessa.
Tavoite suoritettu.

Ainakin mielestäni ollaan päästy eteenpäin, edes hieman. No mitä sitä laukasta enää selittämään, tais se tulla jos selväksi, että tamma osaa jo laukata ympyrällä jotenkin ja laukka pysyy hyvin yllä. Se on alkanut kuuntelemaan paremmin, tosin leirien aikana siitä tulee hieman laiskahko, kun sillä on niin erilaisia ratsastajia ja se hieman turtuu pohkeelle. Onneksi se muistaa, että kun minä nousen selkään niin pieniinkin pyyntöihin vastataan.

Minä ja Blondi Vuokon valmenuksessa elokuussa 2017.

4.  Tavoite päästä hyppäämään ratoja Blondilla.
Ei suoritettu.

Hyppäämään rupesin Blondilla heti, kun laukka oli hallinnassa. Ratoja ei olla vielä hypätty, mutta olen hypännyt sillä jonkin verran. Blondi on mulle esteillä vielä hieman vieras, jonka takia en ratoja ole uskaltautunut hyppäämään, sillä esteet on mulle hieman jännä asia vielä.

Minä ja Blondi maaliskussa 2016.


5. Tavoite päästä harjoituskisoihin.
Ei suoritettu.

Blondilla olen ihan suosiolla pysynyt kotikentällä, sillä meillä on vielä paljon oppimista. Tunneilla ja valmmenuksissa käyn aktiivisesti, ja kunhan sen aika on niin sit aletaan katsomaan kisoja. Onneks meidän tallilla pidetään harjoituskisoja, niin pääsee muistelemaan millasta se kisaaminen on. Ja vaikka tässä vaiheessa sanon näin, niin voi olla ettei lähdetä kisaamaan ollenkaan.

Minä ja Blondi toukokuussa 2016.

torstai 24. elokuuta 2017

Takapakkia?


En käsitä, kuinka aika kuluu näin nopeasti. Tuntuu, että vastahan minä julkaisin Vuokon valmennuksesta postauksen, missä menin Pepellä. Siitäkin on jo kaksi kuukautta... Voisin ehkä alkaa ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää tämän blogin aktiivisena. Huomaa kyllä kun en ole hetkeen tänne kirjoittanut, että kirjoittamisenkin taidot on hieman ruostunut.

Mulla on alkanut koulu, kohta pääsen taas seikkailemaan tallillekkin aktiivisemmin, kun leirit ja laiduntakausi loppuu. Nyt vielä alkusyksystä ois valosaa, niin kuvaajakin olisi hyvä. Mä koitan kyllä jotain tänne bloginkin puolelle keksiä.


No mutta, voitaisiin mennä kai asiaan. Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Blondilla ja vieläpä Vuokon valmennukseen. Tamman maha on kyllä kasvanut, Vuokkokin kysyi että mitenkä se nyt niin erinäkönen on. :D

Tästäkin valmennuksesta on jo kaksi viikkoa, enkä tajunnut heti alkaa kirjoittamaan postausta, joten kaikki ei ole tuoreessa muistissa. Joudun siis kertomaan tiivistetysti.


Verkassa Blondi oli oikeaan suuntaan jäykkä, eikä taipunut, mutta vasempaan ok. Kun päästiin valkkaan, aloitettiin oikealla suunnalla, ja Blondi alkoi pikkuhiljaa pehmentyä ja oli ok. Laukassa sama, vasempaan suuntaan se oli hyvä, oikeaan suuntaan ei. Mutta ette uskokkaan, se laukkaa monta kierrosta hienoa ympyrää! En ois kyllä alkuaikoina uskonut, että näinkin nopeasti sen saa laukkamaan nättiä ympyrää. Toki vasempaan suuntaan se halus kokoajan pienentää sitä, mutta mun pitää vaan olla Blondin kanssa tarkkana. Eiköhän me saada tästä ponista vielä kelpo.



Blondi on kyllä kehittynyt huimasti leirien aikana, mutta sillä ratsastaa niin moni erilainen ratsastaja, että se kyllä muuttuu, mm. pohkeelle ei välttämättä ole enää niin herkkä. Mutta sama rakas pullaponi se vielä on. ♥


perjantai 30. kesäkuuta 2017

"Sisäohja, sisäjalka, katse ylös..."


"...kyynärpäät, ryhti, nyrkit pystyyn ja enemmän yhteen, istu syvälle satulaan." Voisiko yhteen lauseeseen vielä lisätä jotakin? Tätä Vuokko hoki minulle aivan liian monta kertaa valmennuksen aikana. Mutta kyllä jotakin oppia jäi sinne päähän!

Alkuverkka, ihana könötys, kädet missä sattuu...

Ja Pepe vähän vastarannankiiski.

Mä eilen jo aloin pelkäämään, kun kaikki meni niin hyvin. Landella pystyy ratsastamaan, valmennus on varattu ja sinne pääsee, kuvaaja on matkassa. No mutta kuinkas kävikään, Landen takakavio lohkesi taas. Ei se sitä ontunut, mutta ei uskaltanut valmennukseen lähteä. Lähdinpä sitten Pepen selkään (vaikka näin jälkeenpäin Blondi olisi ollut myöskin tosi hyvä vaihtoehto).

Kädet jo ihan ok paikoilla, ryhtikin parempi. Tässä Pepe ei vaan halunnut pehmetä. 
Noh, tästä ei ole mitään sanottavaa. Pepellä on vaan niin hauska ilme! :D



Tässä jo ihan ok istunta laukassa, vasen käsi vaan tekee jotain omiaan.

Tämä valmennus on ehkä opettanut minua kaikista eniten Vuokon valkoista. Sain tehdä töitä ihan kunnolla, ja sen huomaa kropastakin! Mulla on tällä hetkellä olkapäästä solisluuhun ihan jumissa käsi, lisäksi se kramppaa aina välillä. Vatsalihaksiin satuu ja jos yhtään jännitän jalkoja, ne alkaa tärisemään. Töitä on tehty eikö vaan?

Oon ehkä vähän vino, en istu keskellä satulaa.

Tässäkin vielä vasen käsi tekee mitä sattuu ja jalustin lähtenyt paikoiltaan.

Tämä oli Vuokonkin mielestä jo paljon parempi!

Pepellä en aikasemmin ole Vuokon valmennuksessa ollut, jonka takia lähdetiin ihan puhtaalta pöydältä. Olin itse hieman myöhässä, joten verryttelin Pepen Vuokon avustuksella, ja se oli tarpeen. Pepe oli ihan jäykkä molempiin suuntiin, mutta oikeaan suuntaan paljon enemmän. Lähdin sitä käynnissä taivuttelemaan vahvasti, sisäjalka ja sisäohja oli todella tärkeä tässä. Kun Pepe oli käynnissä ihan ok, otin ravissa ja sitten vielä laukassa samalla tavalla. Mun piti tarkkailla sisäohjaa, sisäjalkaa, katse piti olla ylhäällä, kyynärpäät piti vetää niin paljon kylkiin kun mahdollista, kädet piti pitää enemmän yhdessä, kroppa pystyssä ja paino kokonaan satulassa. Mulla ei ole oikeasti koskaan ollut noin paljoa keskittymistä yhtäaikaa... Siitä kuitenkin selvittiin. Vuokko joutui monta kertaa valmennuksen aikana muistuttamaan mua kaikesta tästä. Ja se meni päähän!



Ja tässä alettiin haeta pehmeyttä sekä istuntaa.

Tässä vaiheessa Pepe alkoi olemaan jo pehmeä, itse en osannut vaan istua.

Verkan jälkeen sitten lähdettiin hakemaan pehmeyttä Pepeen. Vasemmassa kierroksessa pohje meni nopeasti läpi. Oikea kierros olikin sitten ihan jotain muuta. Sain tapella Pepen kanssa siitä kuinka kovaa mennään, mitenkä päin mennään, mihin mennään ja missä Pepen pää liikkuu. Vuokko antoi ohjeena kokoajan vetää sisäohjaa hetken, jolloinka Pepen on pakko hyväksyä, että se taivuttaa. Sisäpohje oli apuna, ulkopohje ei antanut hepan karata, ja sitten olikin taas ne mun istunnan ongelmat. Kun mä hokaksin kuinka siellä istutaan, Pepe oli ihan hyvä lopussa! Mun peppu vaan meni tosi kipeäksi ja vatsalihaksen kans. Mä en ole hetkeen ratsastanut ja voi että kuinka uuvuttavaa se oli.... Nyt pitää vaan lähteä venyttelemään.

Valmennuksen jälkeisiä fiiliksiä.